Pedon jäähyväiset

Tämä blogi poistuu maailmankartalta parin viikon sisällä. Päätös on kuin Slashin lähtö Gunnareista - vaikea mutta sittenkin hyvin selkeä.

Kirjeenvaihtajan hommassa on sen verran monta alumiiniputkenpätkää tulessa, ettei tähän viritykseen jaksa keskittyä riittävästi. Toronton keikka jatkuu ensi vuonna ja luvassa on vain lisää kujeita.

Finaaleissa eräs englantilainen kiekkohemmo katsoi huuli pyöreänä vähän aikaa, kun kerroin omasta arjestani.

- Medialutka, enkku kommentoi hymy suupielessä.

Sitähän tämä on, mutta yleensä sitä lutkan hommaa saa tehdä myönteisellä mielellä, koska kyseessä on maailman kiehtovin urheilulaji.

Tämä bloginrutjake lähti liikkeille jo muutama vuosi sitten Jääkiekkolehden aikana puoliherjana. Väliin mahtui pätkä Aamulehdessä ja nyt ollaan täällä Torontossa.

Alusta lähtienkään ei ollut mitään selkeätä tavoitetta tai tarkoitusta: tiedotuskanava kavereille, yli jääneitä irtotarinoita ja yleistä valitusta. Sittemmin selvisi, että joku jopa lukee tätä. Ja joku hullu joka lisäsi omalle linkkilistalleen!

Kiitoksia vaan kaikille seurasta ja varsinkin Anselmi Anonyymeille. Puhelinluettelossa taitaa olla kohta A:n kohdalla ruuhkaa.

PS. Kanadanlokki pamahtaa Rauman puskiin 29. päivä. Pihagrillit kuumaksi, mielellään syön niitä ilmaisia kanapihvejä

Summeri on soinut

Se on sitten siinä tältä erää. Mahtavat finaalit taas kerran. Vähän on Leppäsen poikaa hemmoteltu, koska molempina vuosina mestaruuskopissa on ollut suomalainen.

Järjestäjät olivat oivaltaneet, että juhlat kannattaa aloittaa jäällä, jossa tilaa oli (vaikka onkin pieni kaukalo) pukukopissa erittäin vähän. Homma toimi loistavasti. Toimittajat pääsivät tekemään pikaraporttinsa kaukalosta ennen ahtautumista pieneen vieraskoppiin.

Samppanjat tuli taas päälle, mutta vähän pienemmillä vaurioilla selvittiin kuin viime vuonna.

Voi kuvitella millainen tyhjyyden tunne iskee kauden jälkeen pelaajille, kun sellainen iskee perusreportterillekin.

Pienen suomalaistoimittajajoukon finaalireissun kohokohta taisi silti olla se, kun pelin jälkeisellä yöpalalla alettiin jakaa tiskiltä ILMAISEKSI kokonaisia sixpäkkejä. Yhdenkään pelaajan katse ei ollut mestaruuden jälkeen niin riemukas kuin siinä pöytäseurueessa kaljojen kolahdettua pöytään...

Vielä edessä olisi drafti ja awardsi. Sitten ruvetaan odottelamaan pitsiä.

Kasa banaaneja

Aika vahva yleinen toivomus on, että toivottavasti Detroit hoitaisi homman kotiin. Netin mukaantulon takia hommia on sen verran, että seitsemän pelin hoitaminen on nykyään kova paketti. Varsinkin, kun takana on taas aika pitkä kausi.

Tshekkiläinen reportterikaveri kertoi joskus valvoneensa finaaleissa nauhoja editoisessaan pari yötä. Hän oli neljältä aamuyöllä vielä pressikeskuksessa ja torkahti paikalleen. Hän näki edessä kasan banaaneja ja havahtui.

Edessä ei ollut kasa banaaneja, vaan puhelin.

Finaaleissa tapaa kyllä mielenkiintoisia tyyppejä. Pari jätkää oli tullut Englannista tuottamaan lätkäohjelmaa briteille. Kuulemma kanadasta kotoisin oleva telkkarihemmo joutui vakuuttamaan seitsemän vuotta pomoaan, että hän otti jääkiekkoa ohjelmistoon.

Bettmanin henkivartija pyörii heittämässä herjaa siellä täällä. Ehkä Bettman on hyvässä turvassa lukitussa tilassa, sillä itse suojeltavaa ei ole hänen seurassaan näkynyt.

Yhdelläkään toimittajalla ei ole vielä ollut mukana oma "vartalovahtia".

Draper hukassa

Kris Draper oli aamutreenien jälkeen vähän ihmeissään, kun Mellon Arenan vieraskopissa oli niin paljon porukkaa, ettei äijä päässyt omalle paikalleen. Mitähän mahtaa tapahtua, jos Detroit ratkaisee mestaruuden vieraskaukalossa?

Muuten Pittsburghissa on melkein liian hyvin järjestetty median hommat. Hallille on hotellilta matkaa noin puoli kilsaa, mutta silti mediabussi kiertää koko ajan lenkkiä kuljettamassa toimittajia. Täällä on kuitenkin sen verran hyvä ilma, että just ja just pystyi kävelemään!

Ruotsalaistoimittajat ovat tyytyväisiä kuin teurastajan koira, kun Detroit pärjää. Johan Franzen antoi tähän mennessä parhaan finaalikommentin, kun Roberts veti poikittaisella päähän.

- Pääni on niin iso, että sitä on vaikea missata!

Malkin valitteli venäläistoimittajille väsymystä. Siinä se pieni kulttuuriero tulee esiin. Harvempi kanukki tai jenkki (tai edes suomalainen) valittaa tässä vaiheessa väsymystä, vaikka se pitäisi paikkansakin.

Tungosta

Finaalisarja on avattu, kello lähentelee kahta yöllä ja melkein kaikki päivän hommat melkein paketissa.

Ensimmäisessä pelissä lehdistökatsomossa oli jopa tyhjiä paikkoja. Ulkomaalaiset jämätoimittajat oli tungettu yläkaarteeseen rakennettuu lisäpressiin. Ei siinä mitään, ihan kohtalaisesti kaukaloon näki, vaikka mukana ei ollutkaan kiikareita niinkuin Hesarin Palmin Maralla.

Joe Louis Arenan käytävillä on melkoinen tungos ennen peliä. Toimittajat parveilevat, työntekijät työntelevät kärryjään ja pelaajat vetävät seassa lämmittelyvetoja ja pelaavat futista. Huimaa touhua, ihme jos ei näitten finaalien aikana käytävällä tapahdu mitään sairaalahoitoa vaativaa törmäystä.

Stanley Cupin finaalit ei ole mikään Pekka Puskan suosittelema terveystapahtuma. Ruokaa ja juomaatungetaan nokan eteen joka välissä. Viime vuonna finaaleissa tuli noin neljä kiloa lisää massaa, yritetään nyt selvitä parilla.

Totta, ei sitä kaikkea ilmaista tarvitse vetää kaksin käsin, mutta kyllä te sen tiedätte, ettei kunnon lokki jätä yhtään etua käyttämättä.

Kaiken tämän informaatiotulvan keskellä muistelimme eilen Lukon kuuluisaa Tonnariketjua. Siinä pelasivat Pruutta Wallenius ja Lapa Laiho, mutta kolmatta ei muistunut millään mieleen. Osaisiko joku auttaa?

Erilaiset finaalit

Tänä vuonna pukkaa vähän erilaista finaalimatkailua kuin viime vuonna. Ottawa ja Anaheim olivat mantereen toisella puolella, kun Pittsburghin ja Detroitin välillä on vain reilun tunnin lento. Eikä Torontostakaan ole vaikea tulla Detroitiin, junalla kolme ja puoli tuntia Windsoriin ja siitä tunnelin ali USA:n puolelle.

Ottawan ja Anaheimin hallit ovat moderneja areenoita, jotka on rakennettu "media-aikakauden" tarpeisiin. Detroitissa ja Pittsburghissa tulee ahdasta. Todennäköisesti joudun muiden jämätoimittajien kanssa jonnekin pilarin taakse katsomaan matseja, tai käytävältä telkkarista.

Pääsin paikalle ensimmäisessä aallossa, sopulien suurin parvi saapuu vasta perjantaina. Olin kuulemma toinen ulkomaalainen toimittaja, joka kävi hakemassa akkreditoinnin. Kyllä siitäkin voi pienet leijumiset ottaa jos ei muuta keksi. Kukitettiin Suomessakin kolmanneksi sijoittuneet.

Pelit saisivat kyllä jo alkaa, konferenssifinaalien ja finaalien väli tuntuu turhan pitkältä. Ideana oli kuitenkin venyttää alkua lauantaihin, että Kanada pääsee herkuttelemaan Hockey Night in Canadan lauantailähetystä.

Toisaalta pudotuspelit ovat menneet niin sukkana, että jos finaalipelit ovat neljässä ohi, kesäkuussa ei nähdä NHL-kiekkoa.

Pienet asiat

Aamujäillä äijät vielä herkuttelivat Venäjän ja Kanadan MM-finaalilla. Jos nyt heiltä menisi kysymään, eivät tuskin edes suostuisi puhumaan asiasta.

Vaikka tappio tuli "vain" MM-kisoissa, tappio jääkiekko-ottelussa venäläisille ei ole näille kanukeille mikään pikkujuttu.

Todennäköisesti joku kommentoi Quebec Cityssä ottelun jälkeen, että pienet asiat ratkaisivat.

Pitää varmaan paikkansa, mutta joskus pitäisi kovistaa pelaajat ja koutsit purkamaan pilkuntarkasti osiksi, mitä ne pienet asiat ovat. Tuollainen irrallinen heitto ei vielä paljon kerro, vaikka sinänsä, kiekkopuhe on aina täynnä irrallisia heittoja, joista kaikista ei voi tehdä yliopistotutkimusta.

Se purkaminen ei onnistu mestaruusjuhlissa mixed tsounilla, mutta joskus ajan kanssa pitäisi nostaa kiekkohemmot verbaalisesti seinälle.

Seuraavan kerran kun tulet humalassa aamuyöllä huulipunat kauluksella kotiin, totea vain vaimolle, että pienet asiat ratkaisivat.